Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kuten sanomalehdistä olet lukenut, niin tapahtui täällä kamala tapaus eilen, kun toverimme Ritavuori ammuttiin ovensa eteen. Helsingin Sanomista näet tapahtumien kulun. Älä kumminkaan luule oloja täällä mitenkään erikoisiksi. Kiihotusta on ollut ja se on kantanut surullisen hedelmän, vaan toivottavasti ihmiset havahtuvat, joten toverimme kuolemallaan saa jotain eheytymistä aikaan, joka oli hänen elämänsäkin tarkoitus.Tänään kävi luonani Nivalan- Haapajärven rautatielähetystö Juhola, Olkkonen, Jäväjä, Haapanen ja sanoin minä jyrkästi, kun tuli puhe nurkasta?, että siinä on kylvön tulos. Muut vaikenivat, mutta Haapanen sanoi, että kyllä ovat koettanee kaikkensa tehdä. Melkein minusta näytti niin kuin kaikkein tunto ei olisi ollut puhdas.
Älä pelkää tähteni. Murha oli tosin poliittinen, vaan kun sen koko kansamme tuomitsee yksimielisesti roiston teoksi, niin emme pelkää esimerkin saavan seuraajia. Lapset eivät ole kirjoittaneet. Luultavasti en pääse kotiin. Niitä planketteja ei tarvitse lähettää, saa niitä täältäkin. Täällä on Mantilakin eräässä lähetystössä. Minä ihmettelen noiden lähetystöjen juoksua. Olen pitänyt huolen, ettei nämäkään mihinkään tule, jossa minä en olisi ollut jo aikoja sitten. Kirjoita nyt pian. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”