Nivala 20/II 22 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Oli niin mukava, kun Suoma toi illalla postin ja oli isältä ja lapsilta kirjeet. Tuntui todelliselta juhlaillalta, sillä kaikki olivat kylässä ja me vain olimme kolmisin kotona. Kaino ja Katri ovat kovassa yskässä. Olen lukenut heille ”Elsa ja hänen ystävänsä”, se on niin kaunis lasten kirja. Katri jo ymmärtää niin paljon.Kyllä täällä työnjohtaja koettaa ponnistaa ajojen kanssa ja Mantere on koulannut varsoja. Niitä nuorempiakin hän pitää aisoissa usein. Kyllä se Itu on kummallinen, kun se kuului pelkäävän kaikkia mitä tiellä liikkuu. Nyt juuri kertoi Iida kylämatkalla kuulleensa, että Wilkunoilla olivat juoneet pyhää vasten yöllä lahtari, apteekkari ja tietysti talon isäntä sen murhatun ministerin muistolle. Tätä ovat kertoneet palvelijat. On se kamalaa ja enimmin ihmettelen apteekkaria.
Kuule, kun tällä viikolla on kinkerit, jossa pannaan väki ylös. Ja minun pitäisi mennä sinne välttämättä, ettei käy niin kuin viime vuonna. Eihän tietysti panna muista seurakunnista olevia mihinkään kuuluviksi. Toivoisin niin sinun käväsevän kotona, vaikka eihän ole mitään erikoisempaa. En mene Ouluun, sillä nyt nämä lapset tarvitsevat äidin ja Oulussa ovat terveitä ja voimakkaita nyt. Evästä vain pyytävät, jota pian lähetämme. Nimikilpiä lehmille emme ole saaneet vielä kaikkia. Tänään kiinnitetään ensimmäinen osa. En jouda enempää, kun tämä kiirehtää postiin. Postin paikka ei ollutkaan vielä auki vain Kurikasta lopetettiin postihomma ja sieltä oli määrätty hoitaja tänne. Maikki tuli kovaan kuumeeseen enkä yhtään ihmettele. Hän makaa nyt vuoteessa. Kuvalehti tulee. Sinusta oli hyvä kuva siinä. Jumala kanssasi kaikessa. Lämpöinen tervehdys omaltasi.
Jk. On suursiivous juuri meillä.”