Kirje 1922-2-24, Helsinki
Rakkaimpani! ”Et rakas Kaisani usko, kuinka minun on paha olla, kun en voi täyttää pyyntöäsi kotiintulon suhteen ensi sunnuntaiksi. Yritin poistaa kaikki esteet, mutta Ritavuoren hautajaiset ja eduskunta on vienyt työmme tällä viikolla resuseksi, joten lauantaina on täysistunto eduskunnalla ja maanantaina presidentin istunto. Sitä paitsi kiusaa se Turkuun antamani lupaus, josta selviän sunnuntaina. Seuraavaksi pyhäksi koetan päästä, vaikka työtä on ylen paljon.Toivon tiistaina saavani eduskuntaan yhden maakysymyksistäni, joten jälelle jää vain Lex Kallio. Sitä muovailen nyt uudelleen ja pusken eteenpäin, vaikka koko rähisevä maailma olisi vastaan, sillä tiedän kansan syvien rivien sitä odottavan suurella jännityksellä. Jos sen saan läpi, niin olen tehnyt ensimmäisen historiallisen teon. Näin ollen koeta nyt kärsivällisesti odottaa yksi viikko.
Jauhojen meno on luvatonta, jos menee lähes kaksi hehtoa päivässä ja vielä jauhoja lisäksi. Tietysti ei hevosille tehdä karinajon aikaan kuin 2 apetta. Viron vapaudenristit jaetaan tänään. Menen sinne häveten, kun olen niin vähän tehnyt. Hirsiä ei saa hakata ennen kuin tulen. Ransulle lienee siellä työtä, elleivät halua ruveta siellä savenajoon. Enempää en ehdi. Lämpöinen lauantai-illan toivotus kaipaavalta Kyöstiltäsi.”