Kirje 1922-2-3, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Pakkanen on lauhtunut ja nyt näyttää 19 astetta ja nyt sataa viti luntakin. Se lumen tulo kyllä on kelille paha. Nyt ovatkin kaikki puut sahalla paitsi tuulen kaatamat.Kyllä nyt taitaa tulla kamalat ajat, sillä nuo ryssät tulivat tänne, johon nuo omat kurjat ainekset heti yhtyivät. Miten te siellä nyt meinaatte. Ja miten ruma syytös Ritavuorta kohtaan. Onko siinä mitään perää? Olkkonen oli kovin kiihdyksissä. Sanoi teidän siellä hallituksessa olevan kovin punaisiin päin kallellaan. Ettei hennota oikein järjestystä pitää maassa, vaan annetaan onnettomain pitää kokouksiaan ja kiihottaa kansaa. Ja vielä se Mäkelinkin päästettiin työhönsä kiihottamaan niin kuin ei ennestään vapautettuja tarpeeksi. Sanoin, että Eemeli ”pahankin täytyy palvella Hänen hyviä tarkoituksiaan”. Jos Jumalan tarkoitus on säästää Suomen kansa, niin Hän sen tekee. Enkä usko, että hallituksella on tarkoitus syöstä maamme perikatoon. Woi, miten hartaasti toivon, että kohotatte katseenne korkeuteen anoen järkeä ja viisautta Häneltä kaiken alkajalta ja päättäjältä johtaissanne tätä eripuraista kansaa. Jumala teitä siunatkoon. Kirjoita pian. Kaivaten omasi. Moottori ei pyöri vielä”