Kirje 1922-2-5, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on pakkanen 40 astetta. Tällä välillä on tyyntä, ettei mikään värähdä. Navettaankin on täytynyt jo eilen vetää vesi. Iisakki on sen tehnyt. Hirsiä on viety sahalle 80 tyveä ja latvoja myöskin, joita ei luettu.Kysyit sitä karjakon asiaa. Sen olen tehnyt, että puhuin, vaan se meni vähän toisin kuin aioin. Asia oli näin, kun menin nimismiehen luo, tulivat harjoittelutytöt ja karjakko Kärelammilta kahvilta. Se tuntui minusta pahalta. Rupesin puhumaan heille syödessä tästä, siltä pohjalta, että tällä paikkakunnalla on semmoinen somas käsitys siitä ihmisestä, joka käy kahvilassa ymmärrämme joutilaisuus ja tuhlaavaisuus. Karjakko heti sanoi, että kävimme nyt vain tämän kerran. Puhuin heille vielä vähän ja en osaa sanoa, miten kiertyi niin, että olen surukseni kuullut jotain muutakin rumaa Muhjalan puolelta. Silloin tytöt pyytämään, että sanoisin heti, kun heillä ei ole mitään salattavaa. Ja karjakko oli pyynnössä ylinnä ja suurella äänellään. Silloin sanoin, että Mantere on itsekin sanonut sen. Kyllä karjakko teki kaiken valeeksi. Ja aikoi käskeä Mantereen myös kuulusteltavaksi. Sitten he tulivatkin luokseni, Mantere oli äkäisen näköisenä ja karjakko tulistunut. Mantere sanoi minun pitää sanoa se henkilö, jolle hän on semmoista sanonut, sillä se on vale. Sanoin hyvin rauhallisesti. Silloin, kun isäntä oli kotona ja tuli Muhjalasta ajamaan liikoja pois, kun rähinä oli niin suuri, oli Mantere sanonut olleensa karjakon kamarissa ja meinannut lähettää isäntää vastaan luullen häntä yhdeksi rauhan häiritsijäksi. M. kun huomasi mitä tietä asia on tullut ilmi, muuttui kokonaan. Hän hädin tuskin voi pidättäytyä naurusta. Tyhjäksi hän ei tehnyt, vaan sanoi vakavasti mitään pahaa ei tapahdu. Toivoisin, että emäntä tuntisi minun luonteen, niin ei pelkäisi. Ja pyysi hän myöskin, että heti sanoisin, jos jotain tulee. Karjakko menetti paljon minun silmissäni tässä kuulustelussa ja M kohosi. Saanet tästä vähän käsitystä, että puhelen näille nuorille rakastuneille, jotka seisovat edessäni. Muistin sen kun mekin olimme kerran kuulusteltavina Peltolan vintissä. Kiirehdin tämän postiin tuomaan omaltasi. Emme olleetkaan saunassa, kun oli niin kylmä.”