Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Nyt moottori jo antaa vettä ja niin on keväimen näköistä. Tänään noudettiin Pylköstä se heinälato, jonka Mannalta ostit ja se vietiin Joelle niin kuin määrännyt. Kahdella hevosella vedettiin kiviä lautasuojan alle parempia ja kalustoliiterin alle huonompia, sillä viimeksi mainitut olivat 5 mk halvemmat metri. Työnjohtaja sanoi, ettei niistä kotisaran puista saa pärepuita, vaan Sarjanperällä olisi erinomaisia pärepuumetsää. Luulen sen sinun paraiten tietävän. Työnjohtaja tuumasi, että ajotkin käyvät vähäksi.Tämä jäi kesken, sillä lupasin koko tyttölauman ompeluseuraan Kärenlammille. Siellä oli paljon väkeä. Ja Juhola johtajana piti niin suurta suuta hallituksesta ja sisäministeristä, että oikein hirvitti. Kyllä sen heti tuntee, mitä ilmassa liikkuu, kun käy joukossa. Iltalehteä siellä luettiin. Juhola tuumasi, että sitä pitää lukea, kun se on räikein. Woi, kun se on somasta aina vain parjata. Nyt ensi kerran, kun tapaan Olkkosen ja hän rupeaa parjaamaan, kysyn heti oletko koskaan rukoillut hallituksen puolesta, pyytäen Jumalalta sille viisautta johtaa tätä riitaista kansaa. Nyt siitä Karjalan kiihkosta saimme suuren joukon elättejä. En ymmärrä oikein noita sotakiihkoja.
Työnjohtaja oli kysynyt apteekkarilta, jos hän tahtoo tonttiaan laajentaa, vaan hän oli sanonut, ettei hän voi, kun rahallisesti niin ahtaalla. Lapset eivät ole minulle kirjoittaneet kahteen viikkoon, vaan tottapa ovat terveinä, kun jaksavat tulla toimeen kirjoittamatta. Tänään haudataan Jaakolan isäntä. Sinne sanotaan kutsutun 1000 henkeä ja niin pienet huoneet semmoiselle väelle.
Niin menemme taas eteenpäin eikä mitään riitoja ole nyt ollut. M. kanssa sovimme erinomaisesti. Karjakko on vain vilpillinen sen tulin nyt huomaamaan tässä kahnauksessa. Kaino on kovasti yskässä ja oli koulustakin pois jonku päivän. Katri käypi navetassa. Jumala johtakoon toimesi kansamme parhaaksi. Kaivaten omasi”