Nivala 12/III 22 Rakkaimpani! ”Kiitos hätäisestä kirjeestäsi. Puhuin Kolille kaikki niin kuin asia on. Ja hän sanoi puhuneensa tytöille ja karjakolle. Hän puhui minun kuulooni ja käski joka työhön ottaa osaa eikä luvannut käydä päivälypsyllä muuta kuin 4 ja yksi sieltä tupavuorolla. Vaan lääninkarjakko Saikkonen, hänen luonaan kävimme karjakon kanssa. Heti hän sanoi, että Pohjanmaalla pelätään koulunkäyneitä karjakoita, sillä täällä on sellainen luulo, ettei koulunkäynyt karjakko osaa tehdä muuta kuin sen karjatyön ja Pohjanmaan väestö on niin itse työtä tekevää, ettei se voi sietää laiskeliasta elämää. Ja sen vuoksi pitää varsinkin harjoittelutalossa olla karjakon edellä näyttämässä miten pitää tehdä työtä ja ottaa osaa. Eihän mitenkään kesäaikana voitaisi tulla toimeen taloudessa, jos teidän työnne olisi sitä vain mitä hän on kuullut sen olevan. Se puhe on koko ajan niin hyvää ja opettavaa. Kyllä ne kurssit olisivat olleet hyvät meille ja opettavat meillekin. Karjakko oli niin tyytyväinen Saikkosen neuvoista. Ei hän ole ollut yhtään tyly. Sanoi vain, että kaikki on hänelle niin uutta. Koulussa tosin vaadittiin, vaan ei tiennyt, että täällä pitää niin tehdä. Nuorelle karjalle hän vaatii myöskin neljästi lypsyä, että kehittyisi lypsykyky. Kapteenin jälkeläisistä saataisiin useampia kantakirjaan. Ei tänne kuulu mitään erikoista. Antti on ollut sairaana, ettei ole ollut savenajossa, vaan on ollut omat neljä miestä ja toiset ovat vetäneet hiekkaa. täällä on huono umpikeli, kun aivan on pyryyttänyt. Manterekin makasi kaksi päivää lentsussa, vaan hänkin on yläällä ja hoitelee hevosia. Joudutan tämän postiin tuomaan lämpöiset tervehdykset omiltasiJK. Tytötkin ovat iloisia, että muutos on tullut heidän työssään.”