Kirje 1922-4-22, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Siis muutetaan Mehtälään ensi viikolla. Aloitin tämän perjantai-iltapäivällä, silloin tultiin sanomaan, että Aliisi on Alaknuutilla ja tulee pian tänne Heikkilään, sillä nimismies on hänen luvannut käydä. Asia on nimittäin niin, että, kun Aliisin lapsi leikattiin huomattiin, että hän on sen tappanut, sillä pää oli ollut kolmesta kohti halki ja aivot heti valahtaneet pois, kun luuta oli ravistettu. Ja näin kun asia tuli selväksi, tunnusti Aliisi kaikki ja aivan toisin kuin poliisitutkinnossa. Siis aina vain sama Aliisi. Kun näki, ettei vale auta, niin sitten vasta tunnusti totuuden. Meillä hän kävi ja syytti isäänsä, ettei hän saanut puhua niin kuin oli aikonut puhua poliisitutkinnossa. Vielä vetää isänsäkin siihen.Nyt on lauantai-ilta kun tätä kirjoitan. Tulimme juuri saunasta. Siellä oli niin hyvä olla, että muistin Sinuakin.
Tänä aamuna tuli Eemeli myllyä korjaamaan. Iisakki ja Arvi olivat Joella latoa nostamassa ja työnjohtaja neljän miehen kanssa Mehtälästä heiniä noutamassa, sillä sanoivat siellä varkaiden kulkeneen hevosella ja kelkalla. Maanantaina tulevat ne miehet sahaamaan. Työnjohtaja oli niitä puhutellut ja ne käskivät tulla noutamaan periltä asti, kun on kantamusta. Menen heti maanantaina katsomaan niitä miehiä.
Iida on oikein iloinen, kun pääsee Mehtälään. Meinaan antaa sen voin mitan, sillä se voin meno minua aina kiusaa, vaan täytyy aina ajatuksiaan painaa, sillä toiselta puolen Iida on hyvä olemassa. Nanni menee mielellään Mehtälään myös. Suoman äiti on vielä täällä, sillä Ainon silmät ovat yhä kipeänä.
Täällä on keli jo hyvin huono. Laitoin sen rahan Kivipellolle. Pojille ostettiin kangasta Pietikäiseltä. Se on oikein hyvää paksunlaista kangasta 100mk metri. Siitä otettiin neljälle pojalle pukukangas. Kyllähän ne täytyy saada puku päälle, vaikka mikä olisi vaikkakin toisinaan kuohahtaa niitten vetelyyden näkeminen, että on täysi työ hillitä itsensä. Hyvää yötä. juuri rupesi nukkumatti vaatimaan Katrin viereen. Korkein Sinua suojatkoon.
Sunnuntaiaamuna. Tuntuuhan se taas kummalta se talon jakaminen ja kun se kerran on tehty niin meneehän se. Panemme heti sinne niin paljon karjaa, että on navetta täysi, vaan lypsäviä vaan niin paljon, että tulevat toimeen. En kirjoita enempää, sillä nuo ajatusrypyt niin kiusaa.
Aliisi on viety Ouluun ja hänellä raukalla oli vielä Lyylin musta huivi päässä, joka syksyllä joutui meiltä hukkaan. Ja on kuulunut sieltä talosta semmoista, missä hän oli viimeksi palveluksessa, että tullaan syyttämään varkaudesta. Eipä viitsisi tätä kirjettä lähettää, sillä Katri illalla tuhri musteen kanssa ja näkyykin sotkeneen sen joka paikasta. Lämpöinen tervehdys omaltasi”