Kirje 1922-4-29, Helsinki
Rakkaimpani! ”En ehdi nytkään niin perusteellista kirjettä kirjoittaa, kun asiat olisivat kaivanneet. Käyn sen tähden lyhyesti asioihin. En ole Arvoa pintomaan? kutsunut, mutta en moiti tuloansa. Harjoittelijoita saatte pitää Arvin kanssa puutöissä. Mantere saisi mennä Mehtälään Kivipellon toveriksi. Olkoon Mantere myös rakennustöissä toistaiseksi. Myös panemme sinne Oskarin ja Edvardin. Siellä on kovasti työtä. Lauri Palosaaren saisitte ottaa myös, jos hän joutaa.Lapsillekin kirjoitin, vaan en jouda lukea, ettei rikkoonnu lupaukseni. Orismalasta sain vasta tänään tiedon poikien tulosta. Olisiko se mukava, että Wappuna saisivat työnjohtajan kanssa katsella taloa ja kylää. Ehkä Mehtäperääkin. Wieläkin sanon, että pitäkää rakennuksilla, vaikka eivät olisikaan kirvesmiehiä. Ensin latoja korjaamassa, sitten kalustoliiterin teossa. Ellei ole kunnon kirveitä niin täytyy ostaa. Mehtälässä myös salvutyöt alulle. Hitaasti käy pintominen, kun isommat pinnotaan. Puhu Mantereelle, että pitää huolen lähdöstä ja töistä. Kymmentuntinen päivä 10-12-2-7 työssä. Värkit pitää laittaa kuntoon noustua.
Silmäsin Wienon kirjettä. Hyvin he voivat. Kalervosta toivoo hän paljon. Kuuluu näyttäneen luonteensa puolesta jaloja piirteitä. Wieno sanoi olevan hänellä suurenmoisen jalot oikeuskäsitteet. Jumala heitä suojatkoon. Sydämelliset terveiset. Sano työnjohtajalle, jos haluat, ettei hän harjoittelijoita vedä eriarvoisuuteen. En ehdi enempää. Kaivaten Kyöstisi. Kirjoita heti”