Kirje 1922-4-31, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja rahasta. Koetan toimia niin kuin käskit. Lapsilta sain myöskin kirjeen, jossa sanoivat, ettei Riikka tule meille kesäksi. Hän on ottanut paikan Oulusta. Sitä kivijalkaa eivät saaneet kahdessa päivässä valmiiksi. Kantolan Augusta ei joutunut vielä tällä viikolla tulemaan. Myllykankaan isäntä ei ole lupautunut. Iisakki meni kysymään Aksilan Pekkaa. Kampsula on kiinni koululla, vaan saan pian tiedon siitäkin.Tulva on täällä ja mylly ei pyöri ja Lauri on mennyt Iisalmelle. Sikalassa on meillä työtä, sillä sika tahtoi aivan kuolla yötä päivää täytyy olla vahtimassa. Lauantaiaamuna jätettiin vähäksi aikaa emän kanssa, niin heti pani maata yhden porsaan päälle ja se kuoli ja niin jäi nyt 12 elämään. Niistä oli kaksi heikompaa tuvassa hoidettavana ja muut ovat emän alla ja aina yksi tyttö katsomassa. Karjakko istuu siellä nyt. Nisulaa ja Leskistä ollaan noutamassa. Kirjoitan sitten, kun he ovat tulleet.
Maanantaiaamu. Nyt pojat tulivat. Nisula on pitkä ja hintelä mies. Leskinen on vähän avuttoman näköinen. Nyt on wappu, annamme pojille puolilta päivin vapautta, mutta tytöt eivät saa, mutta annan heille pienen vaatekappaleen siitä, että ovat niin ilomielin tehneet käskyjeni mukaan sikalassa. Täällä on korkealla tulvavesi, laihopeltoja ei näy veden alta. Minusta tuntuu tämä elämä taas niin ryöppyiseltä ja tuntuu, ettei siitäkään rakennushommasta tule mitään, ellet sinä käväse täällä. Jumala suojatkoon Sinua. Kaivaten omasi”