Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. ”En tahtonut päästä tasapainoon, kun tuli tieto, ettet tulekaan. Sähkösanoman sain perjantaina neljän aikaan. Torstaina ja perjantaina puitiin rukiit, sillä oli niin sateista, ettei kyennyt olemaan ulkona. Mehtälässä korjasivat silloin tallin lattian ja muuta huonetyötä tekivät. Pellot ovat niin veteliä, ettei kannata hevosta. Näyttää, että kylvönteko myöhästyy.Sunnuntaiaamu
Et ole kotona. Se tuntuisi olevan niin mukava. Nyt juuri on niin kirkasta ja hiljaista. Kaikki ovat vielä unten hahmoissa. Isännät ovat pahoillaan, kun et tullut kokoomuslaisten kokoukseenkaan.
Niin te olette eronneet. Kaikki menee Jumalan tahdon mukaan. Hän tietää järjestyksen. Hänen kädessään ovat ohjat. Woi miten turvallista siihen on luottaa. Antaudummehan aina nöyränä ja alistuvaisina Hänelle. Wienolta sain kirjeen, jossa hän kertoi Weikon ja hänen lähentymisestään. He olivat yhdessä päättäneet, että Weikosta kitketään raukka pois. Wieno koettaa nyt ja Weikko, kun itsekin kärsii siitä, niin hän antautuu. Tuntuu niin hyvältä, että meillä on Wieno, joka ohjailee tuota siskoparvea. Kohta menee Kainokin sinne. Eikös hän saakin lähteä, kun täällä koulu loppuu. Se kait päättyy noin viikon kuluttua. Rukiit vietiin heti kuivausriiheen, jossa niitä kuivataan nyt. Työnjohtaja ja Leskinen olivat sahalla järjestämässä sitä meidän tavaraa, sillä sinne ei pääse nyt hevosella. Kyllä täällä on niin pehmoista, ettei taida päästä hevosella mihinkään. Lopetan tämän tuomaan tervehdyksen Kaivaten omasi.”