Kirje 1922-5-15, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Tänään jo mentiin Korpihaalle karhihtemaan ja se käypi hyvin. Ei maantien taka vielä kyennyt tänään, vaan jos vain ei sada, niin pian se kantaa hevosen.Minun on niin hyvä olla, kun tulet kotiin ja järjestät kaikkea, sillä kyllä me kaipaamme. Iisakki ja Onni tulivat kotiin. Lienevätkö tulleet kyytillä, sillä on 8 maanantai-iltana, kun tätä kirjoitan. Ilma tuntuu niin sateiselta. Tuntuu pahalta, jos vain rupeaa satamaan. Karjakko tahtoi lomansa juhannuksen aikana ja yksi tytöistä menisi 1 p. kesäkuuta ja siten olisi viimeinen loma elokuulla. Kiitos kirjeestäsi, se tuli juuri. Kylvöjä pitäisi jouduttaa, vaan kun on märät pellot ja viime yönä kylmäsi niin, että rapakko oli kovasti jäässä. Tiistaina koetetaan mennä maantien taka karhin kanssa. Kivipelto sanoi Ryönän olevan aivan veden vallassa. Pian ne vedet kuivuvat, kun vain ei sataisi. Nisulakin on kiukuissaan, kun Heikin hommista ei tule mitään. Oli sanonut, ettei jaksa sitä venyttää työssä. Työnjohtajakin sanoi, että ajaa pian pois, kun on niin ilkeä. Pukua sekään ei ole vielä saanut räätäliltä.
Tiistaiaamu. Iida tuli tänne, sillä täällä oli Esterillä nimipäivät ja sieltä Mehtälästä tulivat kaikin nimipäiville. Ei tullut toki sadetta. Kivipelto oli aikonut tulla hakemaan hevosia lisää ja kylvökonetta keskiviikkoiltana. Tietysti koetamme ponnistaa kylvöjen kanssa, minkä voimme. Nisula on mukava poika niin vapaa ja somas. Leskistä en ole seurannut. Riihessä näin hänen puivan ja miehen lailla hän heitteli vartta. Lähetän tuomaan odottavan tervehdyksen omaltasi”