Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, jonka lähetit isän mukana. Häntä oli Eemeli hakemassa asemalta. Tänä aamuna, kun Katri heräsi, sanoin, että nyt on äidin syntymäpäivä. Katri nousi sängystä ja toi kauniin lahjan. Se on niin juhlallisen kaunista. Kiitos siitä. Kyllä Katrin silmät loistivat saadessaan tehdä tuommoisen yllätyksen.Tänään kävi täällä Jaakolan Arvi ja vei Kiltin pois. Ei hän kysynyt mitään hintoja eikä Tarvanasta mitään, mutta sanoi vain, että tämän minä otan ja se menee kantakirjaan, kun hän saa siltä yhden varsan. Maksusta hän ei puhunut mitään vaan sanoi, että isäntä käski kesällä, kun kutsuu Ylivieskaan velkakirjan antoon. En ymmärrä, miksi en sitä miestä oikein ymmärrä. Kampsula on kuulemma mennyt pois rakennukselta. Hän oli sanonut, ettei hän tiennyt mitä maksetaan päivältä, kun olit vain koko ajalta summassa maksanut. Olisi pitänyt saada 30 mk. Kivipelto on saanut Ryönän kylvetyksi. Waan taas lauantaina satoi kovasti.
On sunnuntai-ilta kun tätä kirjoitan ja niin kylmä ilma ja huoneessakin tahtoo olla, sillä otimme tuplat pois. Kyllä on rauhaista. Kaikki ovat poistunee itse kukin omille tahoilleen ja tuntuu niin yksinäiseltä, vaan tämähän on viimeinen sunnuntai, kun olen näin yksin. Menen nyt vähän lukemaan, kun on syntymäpäivänikin, niin tuntuu kuin pitäisi saada paljon matkaevästä taas tulevalle vuodelle. Onkohan ketään naista näin onnellista, kuin minä ja niin paljon hyvää saanut. Sinä koetat olla huomaamatta puutoksiani ja antaa aina anteeksi. Ja sitten lapset. Jumalalle kiitos teistä kaikista. Ja Jeesuksen lupaus, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. Tämä on suurta. Hyvää yötä. Kaipaavat tervehdykset omaltasi”