Rakkaimpani! ”Jatkan eilistä kirjettä kirjeesi tultua. Onpa surkea, kun se sikala rupesi niin teitä kiusaamaan. Sinun täytyy palkata sinne tyttöjä yöksi, ettet rasitu. Kirjeessäsi et puhunut mitään Mantereesta etkä minun kirjeeni vaikutuksesta. — Mehtälään täytyy kuljettaa piimää, sillä ei voi viedä niin paljon kaljaa kuin noin suuri väki tarvitsee. — Jos Knuutilta tulevat heiniä hakemaan, niin sanot, että ne pitää myös maksaa eikä vain ottaa kuten viime vuonna. Muuten et saa antaa ellet sano tätä. Syöttäkää lehmille silppuja kovasti, ettei mene kotona heiniä niin paljon. Onko rukiit puitu?Koetan päästä kotiin viikon perästä. Wennola tulee tänä iltana. Saa nähdä mikä touhu tästä tulee. Tiistaina kai vastataan välikysymykseen. Saa nähdä miksi sekin muodostuu. Taas on tullut Otavan kustantamana yksi Lex Kallio nimeä kantava 64 sivun laaja kirjanen. Se on kirjoittanut pankinjohtaja Rautakari. Se on ei ystävän arvostelua, vaikka antaa myös tunnustusta ja suosittaa hyljättäväksi. Huvin vuoksi pistän tähän kirjan viimeisen lauseen: ”Jälkimaailma nostaa hattuaan aina sille, jolla on ollut rohkeutta, vaikkapa harhaan astuneella toimenpiteellään aiheuttaa tai edes jouduttaa harkittuja uudistuksia parannusta välttämättä kaipaavan epäkohdan poistamiseksi tai lieventämiseksi”. Eipä ole hullummin sanottu vastustajalle. Niin enempää en voi nyt murheisiisi nyt lohdutusta antaa. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi” Riihelle pitää jättää tarvepuita, malkoja latojen kattoihin ym. taroeisiin.