Rakkaimpani! ”Minulla on muste niin vähänä kotona, että kirjoitan lyijykynällä tämäkin kirje. Kyllä se oli erehdys kun päiväpalkaksi sovin sen sahauksen. Minä koetin kyllä metrikauppaa, vaan en onnistunut. Luultavasti olet heidät tilittänyt jo ja maksun perinyt heidän otoistaan talosta. Myöskin oli sopimus, että työpäivä on 10 tuntia. Mutta eihän tämä ole sittenkään kovin suuri asia eikä kannata muistella. Rakennuksen suhteen en osannut muuta sanoa, kuin ovenreikiä määritellessä tarkoin huomioon minun merkintäni, sillä siinä on otettu tarkoin huomioon sänkyjen, kaappien, rappusien ym. paikat. Kaiken varmuuden vuoksi piirrän sen vielä kerran sinua varten. Myöskin varotan eräästä seikasta, joka rakennusmiehillä on yleistä nykyään, että palomuurien kohdalle ei tehdä seinää. Se käy kyllä päinsä, jos kaikkia huoneita lämmitetään, mutta tällä ulkotilalla lämmitetään vain jotakin huonetta sen tähden pitää takkojen kohdalla salvaa seinät umpeen. Muuten siinä rakennuksella ei ole käytettävä neljää miestä enempää. Kotitöiden osalta terästän vielä Korpihaan kylvökuntoon saattamista mahdollisimman varhain, koska sen rääpiminen märjempänäkin ei ole niin vaarallista kuin maapeltojen. En ehtinyt enempää, kun neuvottelussa viipyi kello 6. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”