Kirje 1922-9-10, Nivala

Rakkaimpani! ”Odotin illalla kirjettäsi, vaan uskon, että Sinun on nyt vaikea olla kaikenlaisten ristiriitojen vuoksi. Mutta mikään ei saa masentaa liiaksi. Ohjat ovat korkeudessa, sieltä tulevat voima ja viisaus. Siellä on viisaus ja sinne saamme turvaantua joskin täällä on synkkää ja uhkaavaa, niin silloin ei meitä voi kukaan kaataa. Työt täällä luistavat melko hyvästi. Tosin traktorin työ ei mennyt niin kuin ajateltiin, sillä toiset sarat olivat puisia, kumminkin etusaralla 10 sarkaa on auratut, joten maanantaiaamuna saadaan mennä Ryönään. Leikkotyöt ovat Mehtälässä niin, ettei ole enää kauraa leikkaamatta kuin tuvan luona se palsta. Heikkilästä meni väki sinne perjantaina, vaan sade keskeytti leikkotyön. Nyt pyhää vasten yöllä on ollut kova pakkanen, sillä lämpömittari näytti toista astetta kylmää. Sitten täytyykin heti ajatella perunannostoa. Varret ovatkin jo niitetty ja melkein haravoitukin. Kaikki kellarit on siivottu ja laitettu kuntoon. Takkamestarikin sai työnsä valmiiksi. Nyt olen kuullut, että Hilja menee Pokelan palvelukseen ja otan Hiljan siskon Adelen, kun Lainaa moittivat, että se on liiaksi räyhä väen kanssa, miten sitten lienee. Kysyin jo Heikiltä ja Hilmalta vaan he eivät osanneet sanoa mitään, kun Adele ei ollut kotona. Nannin kanssa se on kummasta. Päässä on niin kova tuska, että toinen silmä on painunut kiinni. Lopetan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”