Kirje 1922-9-7, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. No niinkö siinä kävi. Jumala antakoon viisautta täyttää se tehtävä. Ilmat ovat olleet kauniit, joten työ on luistanut. Joella on kaura leikattu, heinänsiemenet ovat riihessä. Kuivausriihestä huomenna vedetään rukiit pois ja tilalle seuloihin pannaan ohrat. Perunan varsiakin on jo niitetty, kun saivat joella kauran ennen iltaa loppumaan. Meille tuli työhön se Nakkauksen poika, vaan täytyy leikko seisauttaa, kun maantien takana ei ole kaura joutunutta. Traktori oli keskiviikkona tehnyt lakon melkein heti, kun ruvettiin auraamaan, eikä ollut työnjohtaja saanut käyntiin, vaikka miesvoimalla oli koetettu. Hän olikin lähtenyt autonkuljettajilta kysymään ja oli saanut kaksi poikaa sinne Ojalan sillan luota, kun sitä siltaa korjattiin niin täytyikin sen suuren auton siihen pysähtyä ja seisoa muutama tunti ja niin oli pojilla aikaa käydä katsomassa. Siellä oli ollutkin yksi vieteri poikki, jonka sai venyttämällä vielä toimimaan. Työnjohtaja sanoi sen maan olevan niin puista, että täytyy auratessa pitää miestä mukana saadakseen suurimmat kannot pois. Muuten hän kertoi olevan hyvän aurata. En päässyt eilen katsomaan sinne, kun Suoma oli meillä uuden diakonissa ja kätilön kanssa juuri silloin kun minulla olisi ollut aikaa käydä siellä. Koettelimme tallin rööriäkin, jos saisimme semmoisen vesipaljouden kartanolle, että ihmettelimme miten olemme tulleet toimeen tuon kaiken kanssa. . Lähden nyt aamulla heti käväsemään Mehtälässä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”