Rakkaimpani! ”Kiitos sydämellisestä kirjeestäsi. Niin valoimme tinat. Kaikki tuntui niin tyhjältä, niin valittivat lapsetkin. Katri oli haltioissaan, kun tina tipahti ämpäriin. Isän tina on korkea pikarin mallinen. Meille kaikille oli isku, kun isä ei tullut loppiaiseksi kotiin. Olimme niin varmasti sen uskoneet. Wanhempien lasten kanssa on jo hyvä puhua isän tehtävästä ja ihmeellisestä elämän kulusta. Tehtävääsi emme osaa kaikessa laajuudessa oikein nähdä. Mutta silloin kun näin Sinut virkahuoneessa juhlallisessa istuntosalissa, niin täytti sieluni kummallinen ahdistus ja pelko ja epämääräinen huuto nousi sielustani”