Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Puolen tunnin kuluttua lähtee presidentti Pohjanmaalle, johon minunkin mieleni palaa. Mutta kohtaloon täytyy tyytyä, sillä molemmat emme voi olla pois neljää päivää. Presidentti sanoi minulle, että jos tulee kiireellistä, niin ilmoita Wirallisessa lehdessä, että hän on estetty ja minä hoidan presidentin tehtävää lain mukaan. Tietysti ei tämä tule kysymykseen, vaikka hän tahtoi luottamustaan osoittaa täten minulle. Hän on minulle tavattoman avonainen ja neuvottelee kaikesta. Tänään jouduin häntä ahdistamaan eräästä antamistaan muutoksista rannikkopuolustuksen suhteen, jossa pelkään sotilasjohdon vetäneen häntä nenästä, niin että tässä järjestely tulee kalliiksi. Onneksi ei se voi jäädä pysyväiseksi. Hän ei maallikkona aina arvaa pelätä niiden vehkeitä, miten ne itselleen aina yrittää luoda virkapaikkoja ja lujitettua asemia. On arkaa näistä huomauttaa, mutta katson velvollisuudekseni, milloin ymmärrän asian toisin. Milloin alkaa taksoitus? Koetan päästä seuraavalla viikolla varemmin kotiin, että voisin nämäkin asiat hoitaa. Se Weikon kotiin jäänti painaa yhä mieltäni. Ymmärrän niin hyvin Weikon harrastuksia ja miten hänkin pyrkisi olemaan isän veroinen hänen alallaan. Woi jos hänestä tulisikin esimerkillinen maanviljelijä, joksi minä en ole saanut kehittyä, kun kaikki muu on harrastuksiani repinyt. Kirjoitan huomenna. Sydämelliset terveiset teille Isältä”