Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Se plankettien täyttäminen kuuluisi pitävän olla juuri tähän päivään mennessä. Nyt täytyy minun käydä pyytämässä, että odottavat, kun tulet kotiin. Olen ollut niin tarkasti lasten kanssa, etten ole tätä asiaa kuullut ollenkaan eikä työnjohtajakaan ole sitä kuullut, vaikka liikkuu aina.Olen täydellisesti sitä mieltä, että tulee sinulle koti siellä. Kun vain nyt saisit kunnollisen emännöitsijän, vaan onhan sinulla siellä naistuttavia, jotka auttavat valitsemaan oikean. Täällä on vähän tullut lunta ja kylmännytkin, joten saadaan halot ajetuksi yhteen kyytiin. Työnjohtaja sanoikin menevän niiden ajoissa kolme päivää enää.
Menemme entistä latuamme. Pojat ovat pysyneet hyvinä eikä mitään vastenmielisyyttä ole ilmaantunut ja toivon, että tämä vuosi korvaa sen kamalan viimeisen vuoden, jota kauhulla ajattelee ja muistelee. Käyn nyt heti, kun saan miehet matkaan Niemelässä noutamassa sen planketin ja pyytämässä ajan pitennystä.
Tulethan pian kotiin käymään. Adelen täytyi mennä kotiinsa hoitamaan itseään, sillä hän alkoi olla niin, ettei päässyt mihinkään ja kädetkin olivat niin kipeät, että aina täytyi niitä hieroa. Korkein Sinua su0ojatkoon. Lämpöinen tervehdys omaltasi”