Kirje 1923-10-11, Helsinki

Helsinki 11/X 23 Rakkaimpani! ”Kirjoitan tätä yön hiljaisuudessa muistelle kotoisia huolia. Weikko lienee kertonut, että Iisakin kanssa tein sopimuksen olostaan. Mutta hänkin tahtoi miltei entistä palkkaa. En kumminkaan viitsinyt ruveta hänen kanssaan tinkimään, sillä tunnen hänet liian hyvin. Paras lienee ottaa myös Toivo, vaikka hän tahtoi korotusta. Useammasta en välitä, ellei Weikko satu saamaan kohtuullisella palkalla. Iivaria voimme pitää talven ja ehkä tulee vielä harjoittelijoita, kun on parempi johto. Maria Hietalan ottaa Charpantier mainitsemillani ehdoilla. Hän lupasi myös junakyytin Marille vaan ei tietysti tytölle sekä asunnoksi pienen vinttikamarin. Olisi lähdettävä sieltä viimeinen päivä, että olisi 1 pv Hämeenlinnassa kello 8 asemalla, jossa on noutajat. Ottakoon vuodevaatteitakin mukaansa, kun on tyttö mukana.Matkalla tapasin erään maanviljelijän, joka sanoi pellavan erinomaisesti menestyvän suomaassa. Ajattelin sen tähden, että Korpihaan ringin luona saisi aurata muutamia sarkoja, että saisi pellavaa ja turnipsia kylvää sinne. Jos heinä oli yleensä heikkoa siinä ringin puolella, niin saa kyntää vaikka niitä pikku latoja myöten, mutta en usko teidän siihen ehtivän, kun tulee Tammalan lannoitus ym. muut työt. Jos ilmat ovat sekavat, ettei voi koota kauroja, niin voisi levitellä Tammalassa keikauslavoilla lantaa valmiiksi, sillä nyt ei kuiva lanta kuormissakaan ja kauran ajoa ei haittaa, jos vain jättää tuppujen viereen kärrynleveyden. Puhuin myös Weikolle Oja Paavon käytöstä siellä Korpivainion perillä, mutta se täytynee jättää, kun ei jouda hevoset kokoontumaan yhteen paikkaan. Mutta jos traktorilla voisi puhdistaa sen muramaana.
Rahaa lähetän ensi viikolla. Aion sittenkin myydä ne obligationit, jotka ovat mukanani, sillä meillä täytyy olla rahat ajallaan ja muutenkin täytyy asiat hoitaa. Koetan järjestää, että kaikki käy tarkoituksen mukaan. Mehtälästä ei jouda pois yhtään hevosta ennen marraskuuta, sillä aurausta ym. on paljon. On niin paljon suunnitelmia päässäni, kun taas näin kaiken, etten uskalla niistä kirjoittaa tai menette sekaisin niiden kanssa. Ei ole kuulunut mitään niistä Junttilan poikain haluista vaihtaa sitä oritta. Äidille tämä on vastenmielinen ajatus ja tällä kertaa taloudellisesti sopimaton, mutta sittenkin kannatettava, jos eivät mahdottomia pyydä. Minun ehdottamalla määrällä se on mahdollista, kun on saamistakin. Jos olisin siellä niin luulisin, että voisi liikoja lehmiäkin vähentää. Wartalla puituja rukiita on säästettävä pappien maksuun. Muuten rukiita täytyy käyttää hevosilla. Ehkä parhaita voisi ottaa myös leivän jatkoksi sekaan, sillä muuten ei riitä vuodeksi leipä. Paras olisi tähänkin käyttää riihitettyjä, koska kuivausriihen työ lienee huonompaa. Olen istunut 7 tuntia yhtä mittaa. Kiirehdin syömään. Jumala kanssanne. Kaipaava Kyöstisi”