Kotona 20/X 23 Rakas Wieno. Kiitos kirjeestäsi. Een olekaan niin masentunut, kun viime kirjettä kirjoittaessa. Waikka sataa niin sittenkin on kummallinen rauhan tuntu niin kuin olisi päässyt jonku myrskyn silmästä, joka repi ja raasteli. Nyt ne jälet ovat hiukan hellänä. Tekee mieli istua ja levähtää. Nyt on lauantai-iltapäivä, kun tätä raapustan. Tytöt ovat pesseet huoneet. Ja nyt juuri täytyy livahtaa tuvan puolelle, sillä keitto ym. asiat vaativat.On sunnuntaiaamu. Illalla olimme Katrin kanssa saunassa ja oli niin hyvä olla siellä. Sieltä tultua annoin vielä maidon ja täytyi yhtä ja toista puuhata, etten kerennytkään kirjoittamaan. Niin kyllä olet koulussa ja terveellisessä koulussa. On kummallista kun tämäkin maailma täytyy osata asua—–