Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, joka odotti jo täällä Oulussa. Weikko toi minut asemalle ja juuri kun lähdimme kartanolta tulivat Ristikankaan Matti ja Hakolan Joonas poikineen meille rengiksi. Lupasimme Ristikankaan pojalle 3100 mk ja Hakulalle 3600 mk. Sanoimme että on lupa osoittaa miehuuttaan työssä. Niin kai soljumme eteenpäin kotimme järjestelyissä. Täällä lapset ovat reippaita ja lihavia oikein hyvinvoivan näköisiä. He eivät myy ollenkaan maitoa, vaan juovat sen itse, kun ei ole perunoita eikä marjojakaan. Pyynikki lypsää nyt 9 litraa.Kerttu koettaa auttaa Kainoa läksyjen teossa. Illallakin he jäivät tankkaamaan ruotsia, niin minä panin nukkumaan, kun tuli matkalla niin kova päänsärky eikä tunnu oikein vieläkään selviävän. Lapsilla on lupa lauantaina ja minä lähden sunnuntaina kotiin. Tuntuu niin hyvältä nähdä lapsiamme. Kunpa he koulussa edistyisivät paremmin. Koetan Weikolle saada täältä palton. Se vain on kamala, että pudotin rahakukkaroni Ylivieskan taipaleella ja sitä en ymmärrä miten se tapahtui, sillä pistin sen turkin poveen Weikon puolelle, vielä kun istuimme pikku kieseissä niin ahtaasti. Se on mahdotonta uskoa, että se putosi, mutta emme löytäneet sitä mistään ja nyt vielä pistin sinne toista sataa markkaa kuin ennen pistin vain 50 markkaa. Lienee pääni senkin vuoksi kipeä, kun olen miettinyt miten se putosi. Lämpöinen tervehdys omaltasi”