Nivala 19/XI 23 Rakkaimpani! ”Nyt olen kotona. Kärrykeli oli palatessakin, vaikka luulin jo reellä pääsevän, kun Oulussa satoi paksun lumen. Tosin täälläkin oli lunta tullut, mutta niin vähän, että oli sulanut. Se Wäinö ja Teutori tulivat rengeiksi. Toiselle annoimme 3,500 ja toiselle 3,400. Se tuntuu hyvältä, että ovat paikkakuntalaisia. Toivo Tikka menee Wiipuriin. Kyllä se tuntui hyvältä, sillä hän tahtoisi mennä kamariin nukkumaan ja yksin häntä varten lämmittää ja valoa ei sammuteta, vaikkei kamarissa oltaisikaan. Iida oli paikoillaan, jos Toivo tulee, sillä hän oli ruokapöydässä tahtonut olla liian mahtava. Siis vähitellen karsiintuu vanhasta kuonasta. Kyllä miesten täytyy pyytää neiti Saikkonen, sillä kyllä Nanni käy köykäseksi tyttöjen silmissä. Rahakukkaroni löytyi. Mannikön Eemeli löysi. Oulussa pyysin lasten myymään maitoa 2 litraa, että edes vähän saavat rahoja.Tiistaiaamu. ”Kiitos kirjeestäsi. Kadut, ettemme ottaneet viime vuotisia renkejämme. Minä en kadu, vaikka olisivat miten halvalla ruvenneet, sillä oli tarpeeksi vuodessa minulle ainakin. Aina haukkumista ja aina sortamista. Kuinka monta kertaa Toivokin lähtö pöydästä juotuaan vain maitoa varsinkin kun oli vieraita tuvassa. Tarkasti vain ruuan ja sitten pois. Antti jäi ilvehtimään. Tosin ei minun nähten. Sitten tytöille kiusa A housuista pyhän aikaisista. Sitten Ivari, tytöt löysivät hänet navetasta lehmän takaa pallin kanssa. On kai vähän syytä, ettemme suosi vanhoja. Saa nähdä minkälaisia nämä ovat, vaan ei kai hullumpia. En jaksaisi päivääkään, jos ei tietäsi, että korkeudesta voimaa saamme. Jumala Sinua suojatkoon omasi”