Rakkaimpani! odotin vähän kirjettä, mutta arvaan että on ollut kova kiire ja olethan paljon ohjannut töitämme, että menemme valmista latua. täällä on muutama päivä ajettu reellä. Mehtälästä haettiin kaurat ja olihan niissä sisustaa, vaikkei niin paljon kuin Tammalassa oli. Ryönän ohrat puitiin, vaan Takanevan ohrista ei tullut mitään. Niiden puinti on turhaa ja saa leikata silpuiksi. Meillä on myöskin ne kolme suutaria. Kyllä minusta näyttää, että ne ovat hitaita, sillä ei montakaan paria ole valmiina. Vaan luulen, ettei ne ole mestareita.Kuulehan kun se halonhakkaaja Ainasoja kävi kertomassa siitä hakkuupaikasta, että se palo oli paljon suurempi kuin te olitte silloin nähneet. Ja siellä on niitä tukkipuitakin joitakin ja yksi oli kaadettu niistä suurista puista ja käyty nostamassa, nyt kun lunta tuli kantojen päälle, mutta Ainasoja löikin sen pian haloiksi, sillä muuten olisi se viety. Hän meinasi, ettei niillä paikoilla säily mikään. Woi etköhän pääsisi järjestämään tätäkin asiaa. Jyrkän sahalle ostetaan puuta, jos nämäkin vetäisi sinne omilla hevosilla.
Maksoin silloin kunnanveroa 6000 mk. Olemme pärjänneet vaikka menihän minulta Oulun matkaankin. Kuulehan enhän minä oikein viitsisi sinne tulla, kun Wieno kertoi, ettei presidentillä ole rahaa, joten hän ei kustanna meitä sinne ja minusta tuntuu, ettei minun varoilla käydä siellä, on niin suuri kulunki, ettei se sovi. Ja kun Sinä tulet tänne vaikka käväsemään niin on toista. Wiime vuonnakin käväsit ensimmäisenä adventtina.
Minä olin Laakson Wennyn ja nimismiehen häissä. Siellä tarjottiin illallinenkin, kun luultiin, että nimismiehen sukulaiset Haapavedeltä tulee, siellä kuului olevan hänen äitinsä ja siskonsa, vaan ketään ei tullut. Kunnantalolle laitettiin heille 4 huonetta. Sinne he olivat menneet heti hääiltana 12 aikaan. Ja vielä olivat nukkuneet, kun ihmiset pyrkivät nimismiehen luo. Hän kuuluu aivan juovan. Sinuakin kaivattiin häissä. Wennylle annoin häälahjasta tusinan hedelmäveitsiä, jotka ostin. Ne maksoivat 35 mk.
Koetapas ajatella miten pääsisit käväsemään. Siellä taitaa olla niin paljon työtä, että rasitus masentaa kaiken. Nyt on Katrin päivän aamu, kun tätä raapustelen. Minua vaivaa, kun tulee vieraita, sillä olen niin seurassa, että se vähän rasittaa. Nyt en joudakaan kirjoittamaan. Kerro Wienolle terveisiä ja kiitos tohveleista. Ne tulivat parhaaseen aikaan, kun juuri taistelin kauhean hammastaudin kanssa. Tuntuu niin hyvältä pistää jalka lämpöiseen uuniin. Kiitos isälle myös näistä, sillä rahahan tuli isältä. Katri oli lahjoistaan riemuissaan. Kirjoitan Wienollekin, kun on aikaa. Woi se karjakkoasia. En ole kirjoittanut Saikkosellekaan tulostaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”