Kotona 28/XI 23 Rakas Wieno! Istun täällä isän kamarissa ja odotan ompeluseuravieraita. Inarin Aina raukan panin syömään poikansa kanssa ja Iida keittelee kahvia. Nyt kuljen niin kummallisessa tyvenessä. ei mitään erikoista surua eikä jäytävää tunnetta, joka joskus kiusaa.- Illalla oli meillä ompeluseuravieraita vähän. Mustonen oli rouvineen ja minua kutsuttiin sinne lihavan rouvan päiville ensi perjantaiksi. Pastori tuli kirkkoherraksi. Mustosen oli nyt paha olla, sillä hän oli koettanut sortaa pastoriamme oikein pahasti.Torstaiaamu. Tämä jäi illalla kesken. Kyllä sen näkee tämmöisistä paikoista, joissa menee rahaa, niin tulee oikein vähän väkeä. Minun pakottaa aina hammasta vaikka pidän tossujakin, niin kehtaa vain pakottaa. Tikan täti ei ole käynyt täällä moneen päivään, sillä Toivokaan ei ole vielä mennyt Wiipuriin ja Tikka kuului olevan siitä hänelle vihaisena, kun ei hän ruvennut meille rengiksi. Vaan Toivo on ollut rumana poikana ja Weikko ei halua puhua hänen ottamisesta meille. Weikko alkaa herätä siihen, että nuorisoseuralla pitäisi antaa jotakin henkistä kohotusta. Kunpa Weikko kasvaisi hyvässä. Täällä jo sanotaan, että täällä nuorison joukoissa ei ole muuta kuin Heikkilän Weikko. Menetkö Ouluun?