Kirje 1923-11-29, Helsinki

Rakkaimpani! ”Olen aina vähän kerskunut ihmistuntemuksellani, mutta nyt olen joutunut peräti häpeään tämä karjakon suhteen. Lähetä se pois, ettei minun tarvitse sitä nähdä, vaikka tietysti en halua sitä karttaa, mutta ratkaisevasti on tämäkin kysymys hoidettava. Jos laitat sen asemalle, niin pyydä Saikkosta viikoksi ja koeta puhelimella saada Esteri Lohikoski karjakoksi ellei muuta niin toukokuun 1 päivään. Hän voinee päästä, kun on pieni karja kotona. Keväällä otamme vaikka Annin tai Lailan, joka joutuu velkaan. Pyydä puhelu heti Pyhäjoen osuuskauppaan. Pyydä soittamaan sinulle. Lupaa 350- 400 mk kuukaudelta. Hän tuntee talon eikä tuo pettymyksiä. Waadi vastaus samana päivänä ellei heti lupaa. Minä luulen, että tämä olisi paras ratkaisu, ellet halua sillä Kempeleessä olevalla.Tulen kotiin perjantaina tai lauantaina. Silloin saa tulla noutamaan, ellen sähkötä. Hoida nyt nopeasti tämä asia, ettei tule pahemmaksi. Ämpäreitä tuon tullessani. En ole muistanut kirjoittaa niille tytöille, joten heillä ei ole tietoa kyytistä. Minulla on ollut vaikeita kysymyksiä, mutta nyt alan selviintyä niistä. Pahinta vaan, etten voi Sinua auttaa. Rahaa tuon tullessani. Ota Juholalta, jos tarvitset. Enempää en ehdi. Syd. terveiset Kyöstiltäsi