Kirje 1923-11-7, Helsinki

Rakkaimpani! ”Pelkäsin suorastaan Idun kestävyyden puolesta, kun ei ole juoksuajoon tottunut, mutta ilokseni huomaan, ettei pahempaa sattunut. Poikien käytös on nyt tehnyt lopun yhteistyöstä. Antaa Toivosenkin mennä. Minun täytyy lohduttaa teitä, ettette hätäänny renkien kanssa. Luultavasti on Matti mennyt postin kyytillä, koska ei näkynyt. Mutta paras olisi äidiltään tiedustaa, mutta jos se palaa niin varmemmin pysyy. Minulla on vähän tietoa Perttulan tilallekin, sillä Björckenheim sanoi monta jääneen paikatta ja lupasi harkita opettajien kanssa. Ehkä Ransu kysyisi Pikkukankaan poikia puhumillamme ehdoilla. En osaa ohjata. Nyt tulee vettä täällä. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”