Rakkaimpani! ”Illalla kello 11.20 lähdimme Kotkaan ja Lappeenrantaan valtion apulanta ja rikkitehtaita katsomaan. Palaamme juuri Kotkasta, jossa kävin myös valtion rahoilla selluloosatehtailla. Retkeilijöitä on 40-50. Kulkisin mieluummin huomaamattomana yksilönä, mutta valitettavasti asettavat herra pääministerin kärkeen kaikkialla, joka luonnollisesti kiusaa minua. Mutta tietysti en sitä saa näyttää ulos päin. Huomenna ovat tehtaan avajaiset Lappeenrannassa, jossa pitäisi minun puhua. Kun johtajat pyysivät minut tähän tehtävään nyt junassa, niin lupasin ehdolla, että työväki myös kutsutaan tehtaalle tänä sunnuntaina, sillä haluan puhua tässä kirjavassa seurassa myös heille ja osoittaa, miten jokainen paikallamme olemme tarpeellisia. Saa nähdä, miten onnistun tässäkin. Tämän jälkeen pelkään minua velvoitettavan puhumaan ratsuväelle, joka on sijoitettu myös L:rantaan.Asuntooni ja talouteeni H:ssä olen tyytyväinen. Emännöitsijä on niin hyvä, etten ikinä ole niin hyvää ruokaa saanut. Luulen minusta lähtevän ja on jo lähtenyt se lamaannus, joka minua pakkasi vaivaamaan. Nyt syön reippaasti aamiaiseni ja päivällisen tultua on aina nälkä. Ellei tule sisäisiä ristiriitoja, niin reipastun pian. Et usko, kun olen jo paljon reippaampi, kuin sinun täällä ollessa. Koeta nyt sinäkin hoitaa itseäsi ja terveyttäsi entistä huolellisemmin, sillä näytit hyvin rasittuneelta. Muista tätä huomautusta ja anna tyttöjen toimia.
Tulen juuri Kouvolaan, joten täytyy lopettaa ja laitan tulemaan nämä terveiset. Ajojen järjestely minua huolettaa, mutta osannette ne järjestää. Nyt on tehtävä kaikki metsätyöt, sitten savenajo, jos on hyvä ilma. Myöhemmin järjestän tullessani muranajon, jota te ette pysty järjestämään, sillä täytyy saada haapaperästen suosta kappale tätä varten. Myös tämä ajo vaatii järjestelyjä, joita ei kirjeellisesti voi antaa. Sydämelliset terveiset teille kaipaavalta isältä”