Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitin tässä Weikolle ohjeita ja viipyi siinä niin kauan, että sinä saat jäädä vähemmälle. Mutta ethän niin paljon kaipaakaan, kun poikamme saa ohjeita. Tosin olen niissä vähän epämääräinen, kun en osaa arvioida ajoja enkä ilmoja. Tosin tämä olisi aikasenlaista ruveta Joella savenajoon, kun siellä ei ole tupaa, mutta hyvähän se olisi pois huolestaan. En tiedä ovatko savireet kunnossa. Ne voi järjestää Iisakki kun, kun järjestää aikaa. Kirjoittakoon Weikko, miten savetus sujuu. Sarjanperän sarasta on nyt kaikki ajettava mitä suunnittelette.Mitään erikoisempaa ei tänne kuulu. Matkalta palasin illalla. Myllylle pitäisi laittaa Iisakki kaurakuorman kanssa, että oppisi käyttämään itselle eikä ”tienaamaan”. Mutta jos on jauhoja niin antaa siirtyä. Kauraa noudetaan Mehtälän keskiaitasta. Mitä sanoi karjakko Nisulasta ja Leskisestä.
Lapset eivät ole kirjoittaneet viikkoon. Uskon kuten sinäkin, että hyvin he siellä jaksavat. Kolille kirjoitin viikko sitten ja kehotin käymään. Sanoin, ettei tytöt ole talousaskareissa kuin 1/4 tunnin 3-4 kertaa viikossa. Älä puhu tästä, ellei itse aloita. Jos kysyy, mitä pidämme tästä, niin sano, että ainakin se on sotkusempaa, kun on monenlaista väkeä, jotka eivät ole aivan samassa asemassa. Sano samalla, että miesharjoittelijoista pidämme, kun he ovat tasavertaisessa asemassa töihin nähden, emmekä erikoisemmin moiti tätäkään. Silloin pysyy Koli vähän orjuutettuna, joka näkyy hänelle olevan hyvä. Jos se puhuu väkirehuista niin sano, että epäonnistuin ostossa syksyllä, joten ei niitä tuotu paljon kotiin ja nyt kun maidon hinta laskee ja väkirehut ovat kalliita, lienen luovun ostoajatuksesta tällä kertaa. Se heinänpunnitus täytyisi saada kuntoon. Manasin piirustuksia hänelle. Pidä huoli, että on olkia ja silppuja lehmillä alla ja syödä. Liite tähän kirjeeseen seuraa mukana Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”