Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Onpa se iloista, että tyydyt siihen emäntään ja saatat syödä, sillä muutenhan olisit kohta ollut mennyttä miestä.Niin kuin kirjoitin ahdisti minua rahahuolet, vaan ei enää ole hätääkään. Lenheetistä saimme 995 mk, kauran ostajia tuli kaksi joukkoa. Toiset ostivat 10 htl ja toiset 4 htl á`100 mk. Nyt pääsen taas kulkemaan. Saan sähkönkin kaikkineen korjauksineen maksetuksi.
Savenajoon tuli Pirttiperä ja Arvi ja tietysti Tuomaala. Saa nähdä miten tämän ajon kanssa käypi, sillä työnjohtaja sanoi, etteivät he rupea siellä syömään vaan tulevat päivälliselle aina kotiin. Se on minusta kamalla, sillä matkahan on pitkä. Koetin tätä sanoa, vaan hän sanoi, että tuomme aina savikuormat siihen tielle tullessamme, niin ei se pitkä matka ole. Hän kertoi, ettei toisetkaan miehet taivu siellä syömään. Lantaa vietiin Ryönään ja tehtiin sinne tie, joten alku on ajoissa valmis.
Kylläpä olisi mukava, jos tulisit kotona käymään. Olen hiukan sitä toivonut, että saisin lakanoita Sinulle mukaan. Jos tulet, niin en mene Ouluun ennen kuin Sinun kanssasi. Idan käsi tuli yhtäkkiä niin kipeäksi, ettei hän kärsi sillä mitään toimittaa. Se ei ole sitä loukannut vaan se pöhöttyy kalvosniveleltä. Haemme sille tänään apua. Neiti Saikkonen tuli illalla ja sanoi, ettei Koli tule meille enää harjoittelijoita opastamaan, vaan opastus tulee Koivikosta. Kirjoitan lapsillekin. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Jumala Sinua suojatkoon.”