Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Eilen jo kirjoitin, että Jyrkän lasku koetetaan asettaa osinkoja vastaan, jos semmoisia viime vuodelta jaetaan. Myöskin voisi sinne myydä puuta Sarjanperän sarasta, jotka tietysti olisi ajettava joko myllylle tai rantaan, jos niillä on siellä puita. Tuumitaan tästä, kun tulen käymään. Weroon voit hätätilassa ottaa pankista lasten tileiltä tai myydä rukiita tai lehmiä. Anna saha ja sähkölasku olla, mutta työväelle pitää olla rahaa. Eilisessä kirjeessäni oli ohjeita töihin nähden.Weikon syntymäpäivää, sinun suurta kärsimyspäivää en minä muistanut, vaikka olin niin tavattoman jännittynyt täällä 17 vuotta sitten. Luultavasti olisi Weikkokin koulussa, jos Weli eläisi, sillä tietysti kulkisivat he käsi kädessä. Tai molemmat kotona äidin apuna.
Ei me huolita sitä Wuorelan poikaa, kun kerran olen olinpaikan hänelle hankkinut. Hän oli sanonut Pehkoselle menevänsä kotiinsa kesäksi. Minä tosin sanoin, että kesäksi minä voisin ottaa, mutta ei ollut kysymys hänen tulosta tässä tapauksessa eikä hän ole pyytänytkään. Olen jo luvannut paikan parille Orismalan pojalle, jotka lähetetään Mehtälään, Oulunjoen maamieskoulusta otetaan ehkä toiset 2. Björkeckenheim sanoi, että hänellä olisi tulijoita, vaan ei laske kuin parhaita. Myöskään en ota Oulujoelta huonoja. Se Wuorelan mamma on niin ovela, etten halua oikein Paavoon. Syynkin arvaat. Kaavakkeita en ole vielä täyttänyt, vaan teen sen ehkä tänä iltana.
Woin hyvin ja koti tuntuu hyvin hauskalta. Olen hankkinut muutamia tauluja ja J.W. Snellmannin rintakuva tulee sille korokkeelle. Painoakin olen saanut takaisin jo pari kiloa ja kaikin puolin olen reippaampi. Kumminkin vaivaa minua koti-ikävä. Toivon, että ensi pyhänä on pääministerillä tilaisuus käydä vierailulla. Hoitele nyt itseäsi, että sinäkin tulisit enemmän emännän näköiseksi, kuten viime talvena. Syd. terv Kyöstiltäsi”