Kirje 1923-3-14, Nivala
Rakkaimpani! ”Täällä kävi Saikkosen kanssa Maanmies, joka tahtoi, että me luovutettaisiin koekenttämaata jostain talon lähettyviltä heidän koetellakseen apulannoitteitaan vihannesrehun viljelyksessä. Sen vuoksi talon läheltä, että sen kasvua voi paremmin seurata. Tätä varten tulee kaavakkeet, joihin merkitään maan laatu ym.. Hän toivoi, että me kotonaolijat sen luovuttaisimme ja täyttäisimme kaavakkeet, vaan minä sanoin, me kaiken aina kysymme isännältä. Hän voipi määrätä paremmin, kun tuntee jokaisen maatilkun. Tällä asialla on kiire, sillä kaavake pitäisi lähettää maanviljelyshallitukseen tk.25 pv mennessä. Olisihan se mukava Weikon ja harjoittelijoiden puuhata. Kaavakkeita en ole vielä saanut. Se setä Jaakko ei sanonut meille tulevansa, jos ei vain saa 15 mk päivältä siis annoin ukko raukan mennä Junttilaan. Meillä piti lahata yksi nuori, joka juuri oli poikimassa, sillä oli niin ahdas luusto, ettei mitenkään siitä päässyt vasikka. Koko yön ovat tytöt sen kanssa taistelleet, vaan eriksi ei saatu ja täällä sattui olemaan tarkastuskarjakkokin. Minua tulivat herättämään 1/2 4 ja silloin olivat kaikki paikat niin turvoksissa, ettei puhetta mistään muusta kuin päästä eläinparka kärsimästä. Täytyy ruveta katsomaan miten kaikkien noitten nuorten käy, kun ne ovat niin pieniä. Kaksi lehmää vietiin eilen Savimäelle. Hintaa en vielä tiedä. Joudutan tämän postiin tuomaan tervehdyksen omaltasi. Miten lienee käynyt välikysymyksen? Jumala Sinua suojatkoon. omasi”