Rakkaimpani! ”Nyt aion sinullekin kirjoittaa hevoskaupoista, koska luulen kauppahengen asuvan Heikkilässä. Weikko ilmoitti, ettei Kalajoella ole markkinoita, vaan ainoastaan kilpa-ajot. Silloin ei kannata sinne lähteä ollenkaan. Hoidelkoon Weikko nyt Ihannetta hyvin erikoisesti etsimättä kauppoja, mutta kumminkin siinä mielessä, että vaihdetaan, kun sopiva tilaisuus sattuu. Jos hyvin innokkaasti pyrkii kauppoihin, niin se laskee Ihanteen arvoa. Meillä sitä paitsi ei ole tarpeellista hätäillä, vaikka ei satukaan siihen tilaisuutta, sillä traktorilla voimme korvata hevosten puutetta kiireenä aikana ja Ihanteesta tehdään meijerihevonen niin Ukko saa olla työssä.Sitten minä olen vähän ajatellut metsän myyntiä, kun rahanmenot ovat suuret. Käske Toivosen tai Weikon käydä neuvottelemassa Koivun kanssa hinnoista ja mitoista ym. Jos hinta on tyydyttävä kuten minulla on syytä luulla, niin hakataan kotisarasta ja vedetään sahalle ”leveranssiksi”. Kuusilla on hinta huonompi, mutta sittenkin paras hakata kuusia. Tietysti saa hakata mäntyjäkin samalta seudulta, kun kerran tiet tehdään. Latvapölkkyjä mikäli kelpaa, saa myös myydä tai sahauttaa itselle. Tietysti nämä kaikki vedetään omilla hevosilla, joilla lasken siihen olevan aikaa. Myös voisi, jos Sarjanperän saroissa arvioisivat olevan sopivan suuruisia vetää sieltäkin, vaan etupäässä on otettava kotisarasta, josta vetomatkan vuoksikin on sopivampi. Arvia voi siinä käyttää kaatamassa. Sitten pitäisi Weikon käydä varsalla Seppälässä karhuamassa siltä Felix Heiskalta sitä metsän hintaa. Sillä kuuluu olevan hyvä hevonen, joten voishan senkin ottaa, jos helpolla saa. Sanokoon, että isä vaati sen nyt maksettavaksi. Muuta ei tarvitse sanoa. Samalla voi Weikko katsoa sen hevosta. Se voisi olla hyvinkin mahdollista, että hän olisi halukas sen myymään ja jos hyvä on, niin voisi sopivalla hinnalla sen ostaa.
Tästä talosta on ikävä saada kirjettä postiin. Täytyy nytkin lähteä asemalle viemään. Ilmoitapa, mitä heinän hinnoista kuuluu ja luuletteko meillä olevan myytäviä. Niitä rukiinolkia latojen katoille pitäisi ostaa aikanaan. Enempää en ehdi. Rouva Pullinen on täällä. Tarjosin kamariani heille vaan eivät huolineet. Olisikin ollut liian juhlallista heille. Kirjoita usein ja hoitele itseäsi hyvin. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”