Rakkaimpani! ”Tulin tänne Ouluun reippaana ja virkeänä, vaikka matka oli niin pitkä, mutta oli niin mukavan, kun sain olla yksin koko matkan kopissa. Lapset olivat vastassa asemalla. Wieno on melko reipas eikä hän enää pelkää, sillä hän on päässyt siihen vakaumukseen, ettei hän enää menetä tasapainoaan, vaikka ei pääsisikään. Tämä hiukan keskeytyi, sillä lapset hommailevat kouluunlähtöä. Wienokin jo meni. Saatoin hänet portille pieni murumme. Hänen hermonsa tuntuvat sentään melko vahvoilta. Olen niin iloinen, kun sain hänet nähdä, sillä sielun sisimmässä pelkäsin hänen hermojaan. Nyt en pelkää, sillä näen, että hänen luottamuksensa on Hänessä, jonka tahdosta olemme täällä. Kunpa nyt menisivät nämä matematiikan kokeet hyvin. Annoin Wienolle appelsiinin ja pyysin heti, kun hän on laskenut 3 laskua syömään rauhallisesti sen hedelmän. Olen hänen luonaan ajatuksissani, vaikka isälle kirjoitankin. Toiset lapset ovat terveitä ja reippaita. Kalervo on vain niin heikon näköinen. Nukumme Kalervon kanssa yhdessä, että Wieno sai nukkua vintillä raittiimmassa ilmassa ja hän nukkuikin hyvin. Kunpa hän pysyisi tyynenä tämän tentin ajan eikä hätääntyisi. Lähtiessään hän oli rauhallinen, söimme voileipää ja nauroimme vanhoille muistolle. Lopetan tämä tuomaan tervehdyksen meiltä kaikilta.JK Täällä on talvi, lunta pyryttää hiljattain. Iisakin sikarit jäävät ottamatta. Korkein Sinua suojatkoon. omasi”