Rakkaimpani! ”Nyt olen rauhaisassa kodissamme. Täällä onkin nyt kova talvi. täällä on satanut lunta niin kovasti, että hevonen kahlasi polveen asti joka paikassa tiellä. Metsäkin on niin luminen ja nyt 16 astetta pakkasta. Ei tarvitse nyt kärryjä hevosten perään, sillä ei ole sulaa maata missään.Niin Wienosta kerron. Hän oli hyvin rauhallinen. Sanoi silloin taistelunsa taistelleen, kun vahvimmassa puolessaan petti nimitäin ainekirjoituksessa. Ei sanonut vähääkään enää uskovansa pääsyään eikä pyrkivänsä siihen luuloon, vaan isän vuoksi. Sen kuin aina sanoo muistavansa, niin silloin tulee hätä. Koetin häntä siinä tyynnyttää ja rauhoittaa, vaan Wieno on niin syvä ja harkitseva sitten, kun hän on nämä ensimmäiset kompastukset sivuuttanut. Tänään on ruotsin kirjoitus. Kunpa hän onnistuisi vielä nämä kaksi ainetta suorittaa. Keskiviikkona Wieno sitten tulisi kotiin. Helvi Lassila ja Eva Luomala eivät läpäisseet matematiikassa eikä Keränen, joka yritti viidettä kertaa. Helvi tuli aivan onnettomaksi ja Wienon piti olla häntä tukemassa. Huomasin, että Kerttukin oli mennyt tasapainostaan, sillä häntä niin itketti Helvin suru.
Kotiasioita en vielä paljon tiedä. Louhen jalassa on verenmyrkytys. Jänne paranee, kunhan tulisi lämpimämpi, että saattaisi pitää ulkona. Lohi on täällä. Hän oli Lanterilla yötä. Korkein Sinua suojatkoon omasi”