Kirje 1923-4-17, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kahdesta kirjeestäsi ja kuvista. Täällä on vielä kova talvi 19 astetta pakkasta. Isonkosken Jaakko tuli maanantaina työhön ja aikoo tehdä niitä sänkyjä. Eihän sitä tarkene vielä muuttaa mitenkään. Sitä rahaa ei ole minulla lähettää, vaan noudan pankista ja lähetän. Tk 27 päivä on määräys maksaa puolet kunnanverosta, vaikka Korva on valittanut ja luullaan että verotus menee kumoon, niin on sentään pakkomääräys maksaa puolet.Sanoivat yhteiskouluasian menevän hyvin sanoivat lääkärin keräyksellä saaneen 10,000mk. Ja hän oli Helsingissä tiedustellut näitä kouluasioita ja päättävät sen syksyllä aloittavan kunnantalolla.
Näin täällä asiat menevät eteenpäin. Weikko ei tahtoisi tallimieheksi. En tiedä miksi hän on vastahakoinen. Lanta onkin vedetty melkein kaikki sinne vanhan luuvan taakse ja nyt saattaa pitää paikkoja puhtaana, kun on lunta. Työnjohtaja lähti viemään heinänsiementä asemalle, ja tuo samalla laatikotkin pois sieltä. Wieno tulee keskiviikkona kotiin ja Laila on kutsunut siskonsa korjaamaan hänen vaatteitaan, kun ei ole aikaa itsellä. Hän ei sanonut minulla sanaakaan, vaan se Irja on sanonut Wienolle lähtiessään samaa matkaa. Olihan tämäkin vähän huono teko, vaan näin kait se täytyy mennä. Jos jokainen tyttö näin tekisi, niin tulisipa aika liuta lisää tyttöjä.
Arvi on aikonut tulla laittamaan latoja. Otto Harju sanoi hakevansa 20 syltä halkoja a 30 mk. Sen maksoin ja kauppaili työhön itseään. Kyllä minä antaisin Lempin mennä Mehtälään, sillä en oikein kärsi häntä. En tiedä onko Wieno läpäissyt ruotsin ja tänään sitten saksan. Woi kun hän läpäisis kaikki vaan kuinka käynee. Lämpöinen tervehdys omaltasi”