Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Nyt kävin pankista ottamassa rahat tai postivekselin ja lähetän sen sisäänkirjoitetussa kirjeessä tulemaan. Täällä kävi niitä Ypyän miehiä ja sanoivat, että sinä olet luvannut antaa heille rahaa velkakirjalla. Tämmöisiin tekoihin en rupea ja mistä rahat, kun täytyisi olla 9000 tai ylikin tässä kuussa ja aina täytyy koettaa, että saisimme kesää varten säästöönkin, sillä eihän meijeritulot enää silloin piisaa. Oikein minua suututti se mies, kun sanoi Sinun luvanneen ostaa sen maan ja sen päälle nyt ottaisi rahat. Pitäkööt maansa tai myykööt Heusalaan. Luulen, että heilläkin ovat raha-asiat kireällä, koska olivat pankissa, kun minäkin menin sinne. Tämä nyt on aivan purkausta.Weikko on Wienoa hakemassa asemalta. En tiedä vielä onko hän läpäissyt Oulussa ja täytyy tämä kirje viedä ennen postiin, vaikka onhan isällä tiedossa kaikki, koska hän aikoi sähköttää Helsinkiin. Nyt on kaunis ilma, joten lumi kai pian sulaa. Arvi on latoja laittamassa ja Iisakki Tohverin kanssa Joella. Weikko on myös ollut siellä kahtena päivänä. Jaakko saa olla ainoastaan tämä viikon ja niin hän ei saa kuin 3 sänkyä tehdyksi. Pyysin häntä ottamaan pöytien värkkejä mukaansa ja tekemään ne kotonaan. Tuntuu taas niin kummalta ruveta jakamaan tätä taloutta ja ottamaan vastaan uusia tulokkaita. Vaan kun ottaa asiat vaiheittain, niin niitä ei huomaakaan vaikeiksi. Miten se on niiden lehmien väkirehujen kanssa. Täytyykö ruveta niitä hankkimaan. Lehmiä on pidetty ulkona ja Louhi varaa sen kipeän jalan päälle. Walppaan jalat rupeavat laskemaan kovasti. Luultavasti se johtuu pitkällisestä seisomisesta. Maikista en ole kuullut mitään. Koetan viedä tämän postiin. Niitä laatikoita en ole vielä aukaissut, joten en tiedä onko yhtään särkynyt. Avaan ne vasta kun Wieno tulee kotiin. En kirjoita enää vaan vien tervehdykset ja rahat omiltasi”