Rakkaimpani! ”Tuntuu taas niin surulliselta, kun talutetaan tallista kaikki hevoset ulos ja sidotaan aitoihin, että saadaan Walppaalle antaa viimeinen laukaus. Nyt juuri räjähti, jokaisen hevosen pää nousi pystyyn. Illalla jo Walpas makasi eikä päässyt ylös, valitteli vain. Aamulla 4 aikaan menin talliin. Walpas makasi ja valitti kovasti. Tein heti päätöksen, emme kiusaa enää Walpasta. Ja nyt on taas helpompi käydä tallissa, kun ei kukaan valita. Ja nyt Walpas on poissa. Kaikki tämä hevosien meno tuntuu niin kummalta. Seison semmoisten kummallisien kysymysten edessä. En osaa ymmärtää mitä tämä on. Minusta tuntuu vain siltä, että meidän kotimme täytyisi hajottaa.Wieno alkaa reipastua. Hän nukkuu pitkään, sillä olen niin luvannut. Ja täytyyhän voimistua, että jaksaisi saada hyvän todistuksen ja viimeisen todistuksen. Ajoja on koetettu supistaa ja nytkin tulee lunta vain kylmää on ainoastaan 3 astetta. Lailan sisko on nyt täällä ja hän kuuluu olevan tämän meidän uuden nimismiehen morsiamen. Kirjoita heti, kun saat tämän postivekselin, sillä minua vähän pelottaa tuleeko se perille.
Tuntuu kun taas painaisi kaikki, sillä Niemelän Heikki tuli pyytämään tarkastusyhdistykselle 515 mk 15 p ja olen ennenkin siihen maksanut. Sitten Perttula oli aikonut ottaa 1500 mk kerralla. Täytyy odottaa siksi kun saadaan meijeristä. Lopetan, sillä täytyy jouduttaa postiin tuomaan isälle taas tämmöinen surusanoma omaltasi. Korkein meitä kaikessa johtaa.”