Kirje 1923-4-20, Helsinki
Rakkaimpani! ”Panen tähän mukaan yhden surullisen todistuksen huhtikuun 18 p:ltä. Minä takasin Maikille 2/4 ja vielä 1874 oli se maksamatta. Mihin reikään on käytetty minun ja Heikin takaamat rahat? Woi onnetonta miestä sitä Junnua, että sillä on vielä huonompi vaimo, kuin hän luulee. Nyt herää kysymys, oliko sähkökassassa näin suuri vailinki? Siis 10.000, jota hän ensin pyysi. Nyt olen täysin selvillä, ettei Junnu voi koskaan saada talouttaan Maikin kanssa pystyyn. Älä kumminkaan nyt turmele tätä asiaa, sillä minun on ostettava Heikin kanssa Maikilta Pietariala?? heti kun tulen kotiin, sillä minun pitää maksaa tuo vekseli. Teen kaupat ja sitten paljastan hänen. Ole siis tyyni ja vaitelias tästä, että saan sen kiinni kaikesta. Pääasia on, ettei sitä saa nyt auttaa.Eilen sain rahtikirjan jäljennökset. Tulen viikon perästä kotiin käymään. Tänään sain lähetyksesi. Mitä siihen rahanlainaukseen Ohtamaalle tulee, en ole luvannut sinne semmoisia summia, enkä ennen kuin omistusoikeus on selvä, joka riippuu täältä minun tiedonannostani, milloin saavat perintökirjat. Sitten ostan sen niityn, mutta 9000 markkaa se ei maksaa. Muuten ei ole syytä suututella vieraille, vaikka luonnollisesti et voinut tällä puheella mitään antaa.
Niitä pöytiä olisi paras ottaa tekemään Junttilan miehiä. Mehtälän Jaakko voisi tehdä nuo pari pöytää. Walppaalla on ajettava vähän, ettei menen aivan pölkyksi jalat. En ehdi enempää. Kiitos Katrille selvästä kirjeestään. Ne annan aina Jalanderin lukea, kun istumme vieretysten. Woikaa hyvin toivoo Isä”