Kirje 1923-5-12, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tulemme juuri J.W. Snellmannin muistopatsaan paljastuksesta. Sunnuntailehdestä näet juhlallisuudet, joissa minun täytyi taas kärkenä esiintyä. Ensimmäisenä pidin puheen ja ensimmäisenä laskin seppeleen ja ensimmäiseksi lähdimme pois paikalta. Ostin juhlallisuuksiin juhlahatun, jottei kukaan voi sanoa, ettei valtakunnan pääministeri kunnioita tuota miestä. Kaikki ministerit olivat tyytyväisiä päähänsä. Maanantaina on minulla eräät juhlat ja keskiviikkona se suuri paraati, jossa olen presidentin sijaisena.Sitten lähden perjantai-iltana kotiin omieni luo. Jos harjoittelijat eivät halua Mehtälään, niin antakaa olla niiden kotona ja pankaa Antti sinne. Sitten tuumimme, jos panemme Perttulan myös varsinkin, jos T. ei mene pois, Mutta vaikka menisikin, niin Weikon ja harjoittelijoiden avulla tulemme toimen.
Raha-asiat järjestän tällä viikolla, jotta tullessani voin sinua auttaa. Anna Perttulalle osoitteeni, että käy luonani. Sunnuntaina ja eilen kirjoitin niin paljon, että ohjeet riittänee. Kirjoitan myös lapsille. Sano Weikolle, että laittaa Iskun kenkään ja tulee sillä minua noutamaan lauantaina. Idulle lienee otettu kengät ja lyhennetty ja matalennettu kavioita. Eilen kirjoitin Tähdestä. Ottakaa se, niin on turvallisempaa teille eikä rahannekaan nyt muihin ostoihin riitä. Jos ojia maantien takana ei ole aukaistu, niin tehkää se nopeasti, ettei heinänoraat turmellu. Harjoittelijoita kai pidätte eloladon salvoksilla. Pitäkää nyt tarmokas ryhti töissä. Kivipelto saa olla nyt renkien kanssa kunnes tulen. Sydämelliset terveiset teille isältä”