Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä ei tullut kaikki kaura tehdyksi vielä Tammala on kylvämättä ja Korpihaalla se sarka, jossa on suova jäivät, sillä olivat niin märät, ettei hevonenkaan pysynyt pinnalla. Ne sarat ajettiin traktorilla, johon tulee pellava. On ollut sähköä täynnä. Eilenkin, kun pojat olivat kahvilla ja juotu puolinukuksissa, niin ruvetaan jaarittelemaan joutavia. Minun täytyi mennä sekaan ja näyttää olemuksellani, etten hyväksy ja Pikku Matti vielä veti jalkojaan niin sanoin: Älä vedä jalkojas toki kylvönteon aikana täytyy liikkua ja nuori mies. On niin surkea, kun täytyy sanoa, vaan kun näyttää, etteivät liiku ollenkaan. Weikolle pauhasin. Tule katsomaan miltä näyttää kylvöntekijät. Aurinko paistaa ja on mitä herttaisin kylvöntekoilma ja jaaritellaan vain penkillä niin kuin olisi juhlapäivä ja ajan tappaminen kysymyksessä. Miten kamalaa se on. Weikkokin oli Iskulla möyhentämässä traktorin rattaan jälkiä. Työ sujuikin eilen hyvin, vaikkei pellot ole kuiviksi kehuttavia. Nyt tänä sunnuntaina on sateisen näköistä. Maanantaiaamuna mennään traktorilla Mehtälään. Kyllä nyt pääsee kun on ne levikkeet. Myllyä vaivaa niin tukit, ettei pyörimisestä tule mitään. On koetettu pyörittää yölläkin, että saataisiin itselle jauhoja. Alamaan isäntä oli käynyt sitä katsomassa ja oli sanonut, että pitää saada 50 mk tukkiyhtiöltä päivää kohti, mutta minusta se on vähän, sillä sehän on vain myllärin palkka. Knuutikin oli käynyt sanomassa, että pitäkää kiinni aikomuksestanne. Tämän yhtiön tukit pitäisi mennä tästä ohi näinä päivinä. Niin ainahan se menee paremmin isännätön talokin, kun koko luonto on jäässä, vaan kyllä se sulan aikana on sitä ja tätä. Weikon kirje on jäänyt kesken. Panen sen mukaan. Muista isä ne Wienon ruusut. omasi”