Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sain rahat ja ”Jokioisten kartanot”, mutta sinun nimellesi on postineidin vaikea antaa. Meinasin, että vien kunnanveroon osan, sillä en ollenkaan muistanut tätä maanostoa. Ajattelin, että tulee korkoa paljon niin kuin syksyllä, kun ei tule määrälleen maksetuksi.Ei minustakaan ollut oikein hyvä, että pantiin Mehtälään niin paljon, vaan kun tiedän, että ne siellä heti ehtyvät. Ja toinen asia, siellä täytyy kahdesti päivässä keittää maidosta, kun sinne on huono kulku, niin ei saa maitoa täältä viedyksi. Ei toki olleet perunat kovinkaan pilaantuneet, joten saa syödäkin. Nyt on kaunis ilma ja miehet saavat mennä omiin tehtäviinsä ja tytöt päiväsydännä järjestävä viimeiset siemenperunat. Pahimmat paikat otettiin eilen jo kaikki. Täytyi niistä osa pestäkin, sillä yksi nurkka oli haisevaa puuroa ja oli siellä hyviäkin perunoita. Meidän täytyi tuo veranta kattaa, sillä se ei pitänyt yhtään vettä sateella. Työnjohtaja sanoi olevan päreitä sen verran ja ostamme sitten peltit sinne mutiin. Niin se Hakala ei tullut ja minä olin sitä mieltä, että pannaan sinne Antti. Silloin häneltä ei menisi rahaakaan niin paljon, joten ei aina ole pyytämässä. Koeta nyt saada ne lähetykset, että päästään pellolle tai kun sinne uppoamatta pääsee. Katrilla on nyt tupaviikko ja hyvin se menee näinkin järjestettynä. Jumala suokoon, että osaisit täyttää raskaan tehtäväsi. Hänen suojaava Henkensä ympäröiköön Sinut. omasi”