Kirje 1923-6-15, Helsinki
Rakkaimpani! ”On ollut niin mahdottoman kiire näinä päivinä, etten ole ehtinyt kirjoittamaan. Odotin tulevaksi postissa sen puheen, jota Wienon kehotin etsimään sen vanhan kirjakaapin laatikosta ja alakaapissa voi myös olla niitä. Lähden ehkä pyhänä käymään Mikkelissä Porrassalmentaistelun muistomerkin paljastustilaisuudessa edustamassa hallitusta. Jalander jätti eron, vaan uskon saavani hänet luopumaan tästä. Lähetän samassa postissa Canadasta tulleet turnipsin siemenet. Ne voi kylvää, kun ovat Alaskasta asti kotoisin. Sen Jaakko Mehtälän rahanpuutteen poistamiseksi ehdottaisin, että hän rupeaisi vuoraamaan meidän tupaa. Siihen hän käypi ja kestää terveys, jolloin voisi urakkamiestä pitää suolla. Wahinko, etten huomannut silloin, kun olin siellä, jolloin olisin voinut sopia, miten vuorataan. Ottakoon toverin joko päiväläiseksi tai tasa-arvoiseksi itsensä kanssa. Jaakko vaikka onkin raihnanen on tälläiseen työhön taitava, joten olisi kaikkein edullisinta saada hänet mukaan. Se Ryönän lato pitäisi Kivipellon kattaa heti. Muihin töihin nähden olen ohjeita antanut, ettei tarvinne verestää muistianne. Koska rukiin siemenistä voi tulla puute, niin älkää käyttäkö niitä jauhoiksi enää, eikä myydä työväellekään enää, kun lienevät alle 3 mk kilo.Riennän asemalle tuomaan nämä yksitoikkoiset terveiset. Kotiin en pääse ennen kuin 1 pv heinäkuuta. Minua kiusaa tuo alituinen edustus puheineen, syöminkeineen ym. näytöksineen. Tuntuu pahalta, kun en pääse juhannuksena kotiin, mutta täytynee mennä sinne Terijoella, kun talvella lupasin, sillä ei sovi pettää ihmisiä. Sydämelliset terveiset teille isältä”
JK Ehkä olisi paras, jos äiti menisi Weikon kanssa Mehtälään. Äiti voisi neuvotella Jaakon kanssa ja kuulisitte heti, mitä Jaakko tuumii asiasta.”