Kirje 1923-6-18, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä on satanut yhtä mittaan 3 päivää, joten ei ole voinut olla peltotöissä. Lauantaita vasten yöllä saatiin ne puut sahatuksi. Siellä olivat Weikko ja Toivo. Työnjohtaja oli melko kankea, joten hän ei kykene paljon koukistelemaan. Reumatismi hänestä kyllä on mennyt, vaan kun hän voiteli niitä kolotuspaikkoja lysoolilla, niin paloivat ne paikat koppuraksi ja se tahtoo estää liikunnan. Huomenna siis lähtevät lomalle karjakko ja työnjohtaja ja Alli. Sitten menevät Katri ja Martta. Elsa ei menen eikä Lailakaan. Laila aikoo lähteä syksyllä sitä aikaisemmin. Meillä on nyt Emma Haanpää kylässä. Hän tuli perjantai-iltana. Weikkola oli häntä kyydissä ja otti 70 mk. Meistä se oli paljon. Lehmät laskimme lauantaina sinne kesantovainioon hyppelemään ja sunnuntaina taas pidettiin vähän aikaa, sillä sateen vuoksi ei voinut kauan pitää. Liika paljon niitä täytyy pitää kotona, kun niillä kaikilla on maitoa niin paljon, kun ei voi Mehtälään viedä, kun siellä on tarpeeksi sille väelle ja kun ei voi kulettaa sieltä meijerissä. Nyt täytyy pitää Jaska karjassa, kun Laippari vain hankaa korvan pois selästä eikä tule mitään. Näyttää siltä, että paljon on jäänyt työtä kesäksi Jaskalle. Näistä meidän kesantomaan ojista sanottiin, että ne on suuria, ettei niissä merkitse oja-aura mitään. Tytöt Mehtälässä ovat tietysti aina työssä ja sen olen sanonut Kivipellollekin ja hän pitänyt siitä huolen. Nyt on selkeä ja kaunis ilma. Kenties pääsemme peltotöihin käsiksi.Kainon syntymäpäivä on pyhänä ja Kaino kyseli onko missään laulujuhlia. Isän täytyy lähettää hänelle kortti jälestä päin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”