Kirje 1923-6-25, Nivala

Nivala juhannusaamuna, kun koko talo nukkuu 25/6 23 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin se Myllykankaan isäntä on iloinen, että sai sen työn, kun ei jaksa maatöihin ottaa osaa. Siihen palkkaansakin 4 mk tunti sanoi hän olevan tyytyväinen ja sanoi, ettei hän voi ansaita parempaa palkkaa millään urakkatyöllä. Sitten hän sanoi, ettei voi aloittaa työtä ennen kuin Sinä tulet kotiin, että voi kysyä vuoraustavasta, miten se tehdään, sillä jokaisella on oma tapansa ja makunsa vesilautojen ja hulasten suhteen. Ja eihän ole voinut ryhtyä semmoisiin töihin, kun aina vain sataa.Perjantaista asti on täällä aivan satanut. En ole ollenkaan nähnyt aurinkoa, Nytkin juhannuspäivänä sataa kovasti. Sade ei ole mitään lämmintä nytkin on 8 astetta vain. Saa nähdä, mitä kaikesta tulee niin toivottomalta kaikki tuntuu. Ja isänkin työmaalla piti tulla tuommoista. Pitää taaskin tulla taakkaa, mitä ei ymmärrä. Me täällä täytäntöön panijat saamme kärsiä. Kuormaa toisinaan on niin paljon kuin suinkin jaksamme kantaa, vaan silloin meistä puristetaan kirkkaimmat helmet, kun vain nöyrästi alistumme. Aidat ovat vielä kesken korjaamisen ja sammalia meillä ei ole ollenkaan, sillä ei ole ollut kauppiaitakaan ja omat tytöt ovat olleet peltotöissä Mehtälässä ja siellä ovatkin niin lannat levitetty, ettei ole kuin toista tunkiota levittämättä. Täällä ei ole voinut olla pellolla, kun uppoaa hevoset ja kärryt peltoon. Odotamme isää omiesi luo”