Kirje 1923-7-13, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä aina vain sataa. Keskiviikkoaamuna oli kuulakkaan kirkas aamu ja tuumattiin ruveta ajamaan rukiita riiheen ja myllylle. Koetettiin puida ja se kävi hyvin, vaan jyvät ovat märkiä ja pehmeitä eikä millään tahdo kuivua. Koetettiin panna keittiössä kuivumaan niin kyllä ne kuivuivat pieniksi. Saa nähdä, miten me saamme kuiviksi, kun ne ovat oljista irti. Nämä mitä puitiin pantiin kuivausriihen lattialle ja sitten saattaa panna seuloihin. Tämänkin päivän on satanut. Miehet laittavatkin nyt savea ja hiekkaa muurarille ja purkavat takkaa työnjohtajan kamarista. Muurari kai aikoi tulla huomenna. Seppä takoo viikatteita ja hänellä on toverina Iisakki. Jyrkän myllyltä sain isonlaisen laskun 800 mk. En maksa, ennen kuin määräät että se on maksettava. Työnjohtaja kävelee yhä pahemmasti, sillä paise on tullut kupeeseen. Lämpöinen tervehdys omaltasi”