Kirje 1923-7-27, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Ole hyvä ja anna päivittäin tietoja vaikkakaan tietos eivät lohtua tuo epäuskoisissa oloissa. T. seipäille laitto on surullinen taitamattomuuden näyttö. Muutenkin pelkään, ettei hän kykene apilaheinää korjaamaan. Pelkään jo niitä kaksinaulaisia seipäitä, vaikka kuivanakin pantaisiin. Mutta aivan järjetöntä on panna niitä seipäille vetisinä. Ne on heti purettava. Jos edelleen sataa, niin on pantava miehiä tekemään niistä kuorimattomista ladon hirsistä luuvan luona kärhyksiä, joissa on puun oksan asemasta terotetut tapit kiertoliikkeessä. Siis tällaisia heinäseipäitä (piirros). Niissä ei pilaannu apilakaan ja siihen saa lyödä monen seipään heinät. Silloin olisi hyvät kuusen oksat tapeiksi. tietysti ei tähän tarvitse ryhtyä, sillä ne ovat suuritöisiä, mutta on ryhdyttävä, jos ei voi hyödyllisemmin käyttää miehiä.Nenosen kanssa en päässyt yksimielisyyteen budjetista. Muuten olisi tullut. Hän ei miellyttänyt minua, sillä on kovin yksipuolinen tykistöupseeri. Työtä on paljon. Kirjoitan tätäkin presidentin istunnossa, sillä mahdoton on saada kyllin aikaa. Presidentti tahtoo edelleen, että minä hoitaisin puolustusministerin viran, mutta kyllä minä en kunnolla jaksa sitä täyttää, vaikka paikka ei ole mielenkiintoa vailla. Sitä paitsi tuntuu kovin pahalta, etten pääse johtamaan omia töitä. En ehdi enempää Sydämelliset terveiset isältä”