Kirje 1923-7-29, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. On surullista, ettet saanut sitä puolustusministeriä. Tarkoituksella lähtevät näännyttämään Sinut. Minusta tuntuu, että presidentti on kovasti tässä asiassa, sillä jos hän tahtoisi Sinua säästää liikarasitukselta, niin hän tahtoisi heti nimittää toisen miehen, vaan hänellä on tarkoitus näännyttää Sinut. Eihän tiedä, miten ivailee takana, vaan edessä sanoo Sinun pystyvän. Senhän tunnet, ettet voi sitä tehtävää täyttää niin kuin tahtoisit ja tietysti sen näkevät toisetkin, vaan muka imartelevat edessäsi. Ole tarmokas ja sano, tämä riittää, minullakin on rajani. Minua niin suututtaa, sillä olen näkeväni kaikenlaista syrjästä katsoen. Siis ota jyrkkä kanta, ettet menetä miehuuttasi.Niin täällä jukerramme heinää. Meillä täällä Heikkilässä on 13 miestä ja Eliina viides nainen (hän ei raukka kelvannut mihinkään niin täytyi ottaa meille). Tämä väki meille riittääkin, sillä eihän me osaa johtaa suurta väkeä. Sade on hätyytellyt joka päivä paitsi lauantaina. Nytkin sunnuntaina sataa. Kokoon on saatu Korpihaalla luonnonniitty ja kedot apilaan asti. Apilaketoja niitettiin 6 sarkaa maantien takana. Toista sarkaa jäi levälleen. Sanoin työnjohtajalle, että pistetään ne napille, mutta hän sanoi, ettei apilan napittaminen merkitse mitään ja niin ovat levällään siellä. Tämä asia on minun tunnollani, nyt kun en sanonut jyrkästi, vaan kun en ymmärrä tuon apilaheinän laatua, muuta kuin se on vain lehtiä. Mehtälässä käväsin eilen. Siellä oli 21 miestä ja 7 naista. Heiniä ei oltu saatu ollenkaan kokoon kaikki oli napilla ja seipäillä. Kotona ne ovat lyöneet navettaan ja tietä tehneet. Kivipelto oli suutuksissa Säilyn joukolle, aikoi ensi viikoksi lähettää tänne, sillä hän kertoi niiden olevan koko väelle turmioksi. Lupasin hänelle että yhden viikon pidämme heitä ja sitten annamme loput velat anteeksi. On niin surullista tuon perheen kanssa, kun eivät viitsi tehdä työtä. Se poika kuului aina sanovan, ettei ole mihinkään kiirettä. Jos vain olisi kuivat ilmat niin kyllä me nukertaisimme heiniä latoon, mutta on niin sekasta niin eihän voi Sinun johtoasi ottaa verrattavaksi.
Wieno ja Kerttu ovat aina niityllä, kun on pouta ja Wieno onkin hyvä johtaja ja vielä parempi olisi, jos olisi saanut nähdä isän työnjohtoa. Kertun jalka ei ole vielä oikein terve, vaan hän koettaa mennä kinkata. Kaipaamme isää tänne johtamaan vaikka vähäksikin aikaa. Sanon aina lapsille, että pyydetään taivaan Isältä voimaa isälle, että hän jaksaisi tehdä tehtävänsä oikein hyvin Suomen kansan onneksi tämän rikkinäisen isänmaamme onneksi. Lämpöinen tervehdys omaltasi”