Kirje 1923-7-30, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Nyt ei ole oikea kurssi Kivipellolla, kun ei aja pois Säilyn poikaa, jos niin sanoo, ettei ole mihinkään kiire. Paremmin tehoaa väkeen, kun ajaa kesken päivän pois. Enhän moittinut Kivipeltoa, vaikka ajoi Matin pois ja sen tähden uskon varottamatta olevan tähän tarmoa. Molemmille työnjohtajille saa antaa sen vallan. Laita tämä heti niiden tietoon, sillä muuten ette pärjää.Onpa oudon huonosti mennyt Mehtälässä, etteivät ole saaneet yhtään kokoon. Takanevalla käy työ nopeammin, sillä heinikot ovat enimmäkseen heikkoja. Nyt on vain painettava Takaneva nurin yhteen kyytiin. Sitten vasta Etunevalle. Apilaa on napitettava, vaan on sitten annettava olla pari päivää, ellei työsuhteet salli käyttää aikaa niin paljon, että useammin käännätte kylkeä. Lehtien mureneminen on alituiseen retuuttamisessa pahinta, mutta käytäntö osoittaa teille tien. Warma on, ettei T. menettely ole oikea.
En näytä pääsevän kotiin. Rahaa lähetän lauantaiksi. Koetan asettaa presidentin temppelin harjalle siinä ministeriasiassa. Huonoa tarkoitusta en hänellä usko olevan, vaan eräs taka-ajatus siihen kyllä sisältyy.
Kertun tulee varoa jalkaansa. Wienon olo niityllä on erittäin suotava. Weikon toivoisin myös osoittavan, että hän on talonmies, joka tahtoo toteuttaa isän tarkoitukset. En ehdi enempää. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”